Keilailun heilautus: viisi yleistä virhettä ja miten korjaat ne

Hyvä heilautus keilailussa on rento ja toistettava: pallo heilahtaa kuin heiluri askeltesi tahdissa, ja käsi pitää siitä kiinni vain niin tiukasti kuin on tarpeen. Viisi virhettä on yleisiä: liian kova otteen puristus, sivulle karkaava pallon rata, jalkatyöhön sopimaton ajoitus, väkinäinen takaheilautus tai liian aikainen käden kääntö. Näin tunnistat jokaisen niistä ja tiedät, mitä harjoitella. Tarkistukset koskevat lähinnä perinteistä yhden käden heittoa.

1. Liian kova otteen puristus

Merkit: jännittynyt kyynärvarsi, heitosta toiseen vaihteleva pallon rata ja irrotus, joka tuntuu myöhäiseltä.

Pallon puristaminen jännittää käsivartta, ja jännittynyt käsi heilahtaa vähemmän vapaasti ja epätasaisemmin. Valmentajat suosittelevat pitämään palloa vain niin tiukasti, ettei se putoa, ja antamaan sen painon kuljettaa heilautusta. Tarkista ensin sovitus: oikein sovitettu pallo pysyy kädessä ilman kovaa puristusta. Jos tunnet, että sinun on puristettava palloa, pyydä pro shopia tarkistamaan otevälit ja reiät – katso oppaamme pallon porauksesta ja sormien sovituksesta.

Harjoitus: toista heilautusta ilman palloa, heitä sitten muutama kevyt heitto ja kiinnitä huomiota peukalon ja sormien puristukseen. Löysää vain sen verran, että pallo pysyy varmasti kädessä. Keskity puhtaaseen irrotukseen sen sijaan, että lisäisit voimaa heilautuksen alimmassa kohdassa.

2. Kyynärpää tai pallon rata karkaa sivulle

Merkit: takaa katsottuna pallo kaartaa ulos tai kiertyy selän taakse sen sijaan, että se heilahtaisi suoraa linjaa pitkin kohti tähtäyspistettä.

”Suoraan ja lähellä vartaloa” on hyödyllinen muistisääntö, mutta se ei tarkoita, että kyynärpää pitäisi painaa kylkiluita vasten. Pallo tarvitsee tilaa ohittaakseen lantion, ja jokaisen keilaajan olkapään, kyynärpään ja ranteen linja näyttää hieman erilaiselta. Olennaista on, että pallo kulkee joka heitolla samaa rataa.

Harjoitus: tee hitaita heilautuksia ilman palloa avarassa tilassa. Kuvaa sitten muutama normaali heitto takaa, turvallisen etäisyyden päästä vauhdinottoradasta, ja vertaa pallon rataa – oppaamme videoanalyysistä kertoo, miten.

3. Heilautus ja askeleet eivät ole samassa tahdissa

Merkit: tunnet olosi kiireiseksi rajarikkoviivalla, vedät palloa alas ehtiäksesi jalkojen tahtiin tai saavut viivalle pallon ollessa vielä korkealla takanasi.

Ajoitus kuvaa sitä, miten pallo ja jalat liikkuvat yhdessä. Neljän askeleen vauhdinotossa työntö – pallon ensimmäinen liike heilautukseen – alkaa yleensä ensimmäisen askeleen kanssa. Viiden askeleen vauhdinotossa ensimmäinen askel otetaan palloa liikuttamatta, ja työntö tulee sen jälkeen. Vertaa, missä pallo on alussa, takaheilautuksen ylimmässä kohdassa ja irrotuksessa, omaan vauhdinottoosi.

Harjoitus: kävele vauhdinottosi hitaasti läpi ilman palloa ja valitse yksi yksinkertainen aloitusmerkki. Ota pallo mukaan vasta radalla ja kevyellä tahdilla. Jos tunnet yhä kiirettä, pyydä valmentajaa katsomaan koko heittoa sen sijaan, että muuttaisit vain käden nopeutta.

4. Väkinäinen takaheilautus

Merkit: nostat palloa aktiivisesti tiettyyn korkeuteen, menetät tasapainon heilautuksen ylimmässä kohdassa tai työnnät palloa eteenpäin lihasvoimalla.

Takaheilautukselle ei ole yhtä oikeaa korkeutta. Se riippuu tempostasi, liikkuvuudestasi, asennostasi ja tyylistäsi. Heilurin kuva tarkoittaa sujuvaa, pakotonta rytmiä – korkeampi takaheilautus ei automaattisesti tarkoita suurempaa nopeutta.

Harjoitus: etsi mukava kaari rennoilla heilautuksilla ilman palloa ja tarkista sitten, pysytkö tasapainossa ja pystytkö toistamaan sen pallon kanssa. Arvioi heilautustasi hallinnan ja mukavuuden perusteella, älä toisen keilaajan valokuvan perusteella.

5. Käden kääntäminen liian aikaisin

Merkit: yrität saada aikaan koukkua kiertämällä kättä tai kyynärpäätä ennen kuin eteenpäin heilautus on vakiintunut, ja pallon rata ja irrotus vaihtelevat heitosta toiseen.

Pidä kyynärpää ja ranne mukavassa asennossa, jota pystyt hallitsemaan, ja anna kierron tapahtua irrotuksessa. Yleispätevää kulmaa ei ole: huipputason keilaajia koskeneessa tutkimuksessa havaittiin, että huipullakin ranteen ja kyynärpään kulmat muuttuivat monen heiton aikana, kun pelaajat sopeutuivat muuttuviin rataolosuhteisiin.

Harjoitus: toista eteenpäin heilautusta ilman palloa. Heitä radalla muutama kevyt heitto keskittyen mukavaan, toistettavaan irrotukseen. Kysy valmentajalta, sopiiko heittoosi yhden askeleen harjoite vai rajarikkoviivaharjoite. Jos käytät rannetukea, pidä sitä myös silloin, kun valmentaja seuraa heittoasi.

Muuta yhtä asiaa kerrallaan

Valitse selvin virhe, pidä kaikki muu ennallaan ja vertaa pientä määrää heittoja. Sivulta näkee heilautuksen ja askelten välisen ajoituksen, takaa pallon radan. Kuvaa vain siellä, missä keilahalli sen sallii, äläkä astu toisen keilaajan tilaan. Pidä muutos vain, jos liike tuntuu mukavammalta ja toistuu paremmin.

Tasainen heilautus vaatii myös tasaista liukua rajarikkoviivalla. Vuokrakengät voivat liukua eri tavoin parista toiseen; omilla kengillä, kuten aidosta nahasta valmistetuilla BOWLIO keilailukengillä, joissa on liukupohja kummankin kengän alla, opit tuntemaan niiden liu'un – lisää artikkelissa miksi omat keilailukengät tekevät eron.

Kipu ei ole tekniikkavirhe. Lopeta harjoite, jos se sattuu. Jos olkapääkipu pahenee, ei helpota kahdessa viikossa tai vaikeuttaa selvästi käden liikuttamista, hakeudu lääkäriin.